pyykkejä ja villakoiria

Hoi.

Niinsanottu arki on alkanut täällä oikein hyvin. Oikeasti arjesta ei voi vielä puhuakaan, koska koulu alkaa vasta ensi viikolla sikainfluenssan pelossa... Mutta arjeksi voidaan kai laskea että osaan käydä täällä kaupassa, enkä edes usein eksy matkalla kotiin, olen käynyt jo pankissa maksamassa laskuja ja onnistuin melkein hankkimaan kännykkäliittymän. (viimeisin tyssäsi siihen, että Elisa on lukinnut puhelimeni kiinni itseensä kun joskus vuosia sitten allekirjoitin kytkykaupan ehdot.)

Asun siis Rua Barata Ribeirolla, joka on Copacabanalta pois päin kolmas katu rannan suuntaisesti, keski-ikäisen naisen luona. Täällä asuu myös yksi Michel-niminen brassi jota en koskaan näe ja kaksi rumaa villakoiraa, jotka haukkuvat lähes yötä päivää. Niiden nimet on Kelly ja Julie.

Itse asunto on todella hyvässä kunnossa ja ihan suht viihtyisä, aika lailla tulee mieleen joku hostelli. Sijaintihan on todella loistava ajatellen liikkumista, kaupoilla käyntiä ja rannalle menemistä. Kaikki on ihan vieressä, niinkuin host-äitini totesi. Ikkunastani näkyy kotikadun vilinä, ei mitään erityistä siis. Asunnon parvekkeelta näkee rakennuksen sisäpihalle, joka on todella ruma, mutta kaikessa karuudessaan ja aitoudessaan aika kiehtova. Tässä kuva.

Siitä jotenkin aina saa ulkomaan fiilikset kun pyykkejä roikkuu joka puolella. Ette arvaakaan kuinka ulkomailta täällä tuntuu!

Koulu siis alkaa vasta ensi viikolla mutta meillä oli jo kahtena päivänä orientaatioluentoja Yliopistolla ( jonka nimi on siis Pontifícia Universidade Católica - Rio de Janeiro, lyhennettynä PUC ). Tapasin siellä paljon muita vaihtareita, joiden kanssa olen hengaillut viime päivinä. Käytiin jo parina päivänä Ipanemalla makoilemassa ja heilumassa aalloissa ja tutustuttiin myös Rion yöelämään (eli istuttiin karun mutta viihtyisän snack-baarin muovituoleilla maistelemassa olutta ja caipirinhaa.). Muuten olisimme menneet kuuluisaan yöelämän keskukseen Lapaan, mutta joku väitti ettei sinne kannata mennä kuin perjantaisin. (olen itse kuullut että sinne voi mennä milloin vaan, mutta ryhmän painostuksesta istuin tyytyväisenä Ipanemassa.)

Huomenna pitäisi käydä koululla puhumassa ulkomaan vastaavan kanssa opintosuunnitelmastani joka olisi pitänyt tehdä jo ennen Brasiliaan saapumista. Kyllähän minä sellaisen tein, mutta en vaan viitsinyt kertoa siitä koululle (todellisuudessa olin saanut mailia siitä että meillä on 3 mahdollisuutta ilmottautua kursseille netissä. Ensimmäiset 2 minulta meni onnellisesti täysin ohi huomaamattani ja juuri kun viimeinen mahdollisuus oli käsillä, päätin lähteä ex-tempore Viroon, joten ens koskaan tehnyt suunnitelmaa). Mutta huomenna siis meinaan paljastaa opintosuunnitelmani, johon kuuluu mm. yksi surffikurssi. Katsotaan saanko sen hyväksiluettua graafisen suunnittelijan opintoihini. Sitten meinaan mennä paikalliselle mustalle torille jossa kuulemma on joku koju jossa pystyy purkamaan lukituksen puhelimesta. Se tulee kuulemma halvemmaksi kuin ostaa uusi puhelin, vaikkei kännykät täällä maksa käytettynä kauheen paljon. Ja varmaan uuden sim-kortin hankittuani voinkin mennä taas Ipanemalle chillaamaan kamujen kanssa!