Paljon on ehtinyt tapahtua täällä viime viikkojen aikana ja siksi en ole ehtinyt kirjoitella blogia pitkään aikaan. Nyt meinaan sen tehdä vaikka kauheasti olisi taas tekemistä...:)
Então, lukujärjestykseni on nyt loksahtanut paikoilleen PUC:issa, koska meillä on huomenna ns. viimeinen mahdollisuus ilmottautua virallisesti kursseille, eli huomisen jälkeen en voi enää tehdä muutoksia kalenteriini. Täällä päin (uskokaa tai älkää) ihmiset aloittavat päivänsä hyvin aikasin. Minullakin alkaa neljänä päivänä viikosta tunnit seitsemältä aamulla (!!) joka tarkoittaa sitä että joudun heräämään klo 05:30 jotta ehdin syömään aamupalaa ja käymään suihkussa ennen lähtöä. Onneksi suurin osa kursseistani on taidepainotteisia, eli aamutunneilla ei tarvitse niin hirveästi keskittyä. Sitäpaitsi olen huomannut että kun saa itsensä ylös sängystä aikasin, niin ehtii tehdä paljon enemmän asioita ennen pimeän tuloa ja olen itseasiassa luovimmillani aamulla. Kaikkea sitä oppii itsestään.
Kursseina minulla on kuvitusta, josta tykkään todella paljon ja kurssin opettaja on hyvin kannustava ja mukava nainen ja muut oppilaat kurssilla ovat myös tosi mukavia. Yleinen taso taidetunneilla ei ole mikään kovin ihmeellinen, kun on tottunut TaiK:in meininkiin, mutta opetus sen sijaan on aivan ensiluokkaista. Siinä yksi syy miksi sitä jaksaa raahata takamuksensa koulun penkille niin aikasin. Toinen saman opettajan kurssi jonka valitsin on "Comunicacão visual de biónica" eli tutkimme luonnon vaikutusta taiteeseen/tieteeseen/graafiseen suunnitteluun ym. Sekin on hyvin mielenkiintoinen kurssi ja odotankin seuraavaa tuntia todella innolla, sillä menemme luokan kanssa koulun lähellä sijaitsevaan puutarhaan, jossa luultavasti näkee hurjia kasveja ja eläimiäkin siellä taitaa olla ( lintuja ja apinoita ). Sitten minulla on elävän mallin kurssi, jossa piirrämme toisiamme (jokainen vuorollaan mallina 20 min.). Uusin kurssi jonka olen ottanut on desenho de observacão eli ns. piirrä mitä näet. Tänään istuimme yhden yliopistorakennuksen käytävällä harjoittelemassa perspektiivin hallintaa. Aluksi ajattelin että se oli hirveän tylsää/vaikeaa/kaavamaista, mutta tykkäsinkin siitä todella paljon. Siitä on todella pitkä aika kun viimeksi tein vastaavaa ja yllätyin positiivisesti, sillä olen vuosien varrella oppinut ilmeisesti jotain ja piirtäminen sujuikin aika leppoisasti ja sain myös positiivista palautetta opettajalta.
Sitten minulla on portugalin kurssi, joka on aika peruskauraa. Epäsäännöllisiä verbejä ja niinpoispäin. (paitsi että yhtenä päivänä kun istuimme pänttäämässä verbejä niin naapurifavelasta alkoi kuulumaan laukauksia, joka teki portugalin tunnistakin astetta jännittävämmän.) Sitten viimeisimpänä ja ehdottomasti vähäisimpänä joudun ottamaan ranskan kielen kurssin, koska kaikki taidetunnit ovat täällä ns. ekstratäytettä, eli niistä saa niin vähän opintopisteitä että joutuisin ongelmiin Kelan kanssa jos en ottaisi "turhia" kursseja taideopintojen lisäksi. On ihan mukava päästä harjoittelemaan ranskaakin vähäsen, varsinkin kirjoittamista, jota en ole tehnyt vuosikausiin, mutta ainoa miinus kurssissa on se, että se on maanantaisin/keskiviikkoisin/perjantaisin seitsemältä aamulla! Huhhuh. Saa nähdä jaksanko käydä kurssin loppuun. Kai se on pakko.
Olen alkanut käymään PUC:in omilla capoeiratunneilla, koska kaikki muut ryhmät joissa haluaisin käydä sijaitsevat niin kaukana Copacabanalta, että minulla kestäisi yhdensuuntainen matka treeneihin n.40 minuuttia ja koska tunnit päättyvät n.klo.22, olisin kotona yhdentoista maissa ja seuraavana aamuna pitääkin taas nousta 5:30....PUC:iin pääsen bussilla oveltani vartissa. Capoeira siellä ei ole mitään kovin ihmeellistä, mutta tällä hetkellä en meinaa keskittyä treenaamiseen muuna kuin kunnon ylläpitäjänä, joten se saa kelvata. (tarkoitan siis sitä että capoeiratyylisuunta jota siellä opetetaan ei ole minulle mieluisinta. Ihmiset siellä ovat kyllä todella mukavia.)
Sitten muihin kuin kouluasioihin. Kävimme toissapäivänä retkellä Lapan ja Santa Teresan kaupunginosissa muutaman vaihtarikaverin ja brassin kanssa. Se oli todella huippureissu. Kävimme ensin katsomassa Lapan mahtavaa kartion mallista katedraalia, joka oli sisältä todella huikea. Ekassa kuvassa katedraalin heijastus vastapäisestä rakennuksesta. Toisessa kuvassa katedraalin katto.
Sitten otimme pienen ja heiveröisen (mutta niin hienon ja tunnelmallisen) ratikan aivan kirkon kupeesta ja lähdimme kohti Santa Teresaa. 1. kuva: tyhjä ratikka+kuski 2.kuva: Mustafá, Sharonda, Luana ja minä.
Santa Teresa oli aivan mahtava paikka, josta haluan joskus ostaa talon. Jokainen rakennus siellä oli eri värillä maalattu ja tunnelma kaduilla oli uskomattoman boheemi ja elämäniloinen. Olen tosin kuullut että öisin se voi olla aika vaarallinen paikka kuljeskella, mutta päiväsaikaan ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ratikkamatkakin oli kyllä kokemus sinänsä, koska 70 centavosia eli n.25 senttiä maksava matka alkaa Lapan akveduktin (Arcos da Lapa) ylityksellä, jonka aikana on huikeat näkymät Rioon. Sitten ratikka lähtee jyrkkään ylämäkeen täynnä tiukkoja mutkia ja nousee hitaasti kohti kaupunginosan keskustaa. Matkan aikana ihmisiä hyppää ratikan kyytiin ja pois, roikkuen kiinni ratikan tangoissa, aika hurjaa. Ja siis ratikassa ei ollut minkäänlaisia turvakaiteita sivuilla, pelkät penkit ja huojuvat raiteet. Mahtavaa.
Sitten menimme Lapan kuuluisille portaille, jotka on vuorattu erilaisilla laatoilla kaikista eri maailman kolkista. Kuulin että jossain portaiden alapäässä on myös yksi laatta Suomesta, mutta en löytänyt sitä. (tai löysin yhden jossa oli joulupukki...saattoi olla se.) Näillä portailla on myös kuulemma kuvattu rap-artisti Snoop Doggin musiikkivideo. Vaure.
Ja tähän kuvaan päätän tämänkertaisen blogikirjoituksen. Nyt väsyttää...täällä on kello 23.35, teillä Suomessa se on nyt 05.35 eli noin sama aika, joilloin minun pitää taas herätä ja mennä kouluun.
tchau e até mais!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti